Ruokopilli
Yleensä Jumala ei taida saada ruokoa käyttöönsä oikein kunnolla,
ennenkuin se on särkynyt tai murtunut.
Moni ruoko on tyytyväinen ihan vaan siihen,
että on saanut syntyä Elävän Veden yhteyteen.
Iloitsee siitä, että Jumalan Tuuli niin mukavasti huojuttaa.
On niin ihanaa, kun aurinko paistaa ja armon meri syleilee hellästi.
Mutta ruoko, joka on jäänyt myrskyn kouriin tai jään repimäksi,
on usein murtuneena ja särkyneenä valmis palveluksen tehtävään.
Lapsilla oli tapana istuskella rannalla ja tehdä ruokopillejä.
Ruokoa piti käsitellä aika kovakouraisesti. Ensin se katkaistiin.
Ja sitten sitä alettiin kovertaa.
Lopputuloksena saattoi olla kauniisti soiva ruokopilli.
Valitettavan usein valittu ruoko
osoittautui liian kovaksi ja hauraaksi.
Se murtui, meni säröille.
Siihen ei voinut enää saada kaunista ääntä - vain pihinää tai rätinää.
Silloin ruokopillin tekijä musersi murtuneen ruo’on ruttuun.
Ja heitti sen kelvottomana pois. Kyllähän ruokoa riitti.
Aikanaan syntyi yksi erilainen poikalapsi,
josta profeetta Jesaja oli ennustanut:
Kun Hyvä Paimen kovertaa meitä
valmistaen meistä sopivan työkalun käyttöönsä,
niin joistakin tulee ruokopillejä.
Kun tällainen ihminen avaa suunsa,
kuuluu niin kaunis ja puuhdas ääni.
Kuulijat ymmärtävät,
että ei tuo ruokopilli itsestään soi,
vaan Joku puhaltaa siihen.
Vaikka kaikista uskovista ei tulekaan puhujia,
niin kyllä meitä kaikkia silti kuunnellaan.
Minkälainen ääni meistä lähtee.
Mitä me oikein puhkumme ja puhisemme.
Ruokoa käytettiin myös paperia vastaavan
kirjoitusmateriaalin valmistukseen.
Jokaista meitä tarkkaillaan ja luetaan kuin avointa kirjaa.
Me voimme epätoivoisesti yrittää soida
kauniin ruokopillin tapaan.
Mutta se, mitä sydämiimme on tosiasiassa kirjoitettu, se näkyy väkisinkin.
ennenkuin se on särkynyt tai murtunut.
Moni ruoko on tyytyväinen ihan vaan siihen,
että on saanut syntyä Elävän Veden yhteyteen.
Iloitsee siitä, että Jumalan Tuuli niin mukavasti huojuttaa.
On niin ihanaa, kun aurinko paistaa ja armon meri syleilee hellästi.
Mutta ruoko, joka on jäänyt myrskyn kouriin tai jään repimäksi,
on usein murtuneena ja särkyneenä valmis palveluksen tehtävään.
Lapsilla oli tapana istuskella rannalla ja tehdä ruokopillejä.
Ruokoa piti käsitellä aika kovakouraisesti. Ensin se katkaistiin.
Ja sitten sitä alettiin kovertaa.
Lopputuloksena saattoi olla kauniisti soiva ruokopilli.
Valitettavan usein valittu ruoko
osoittautui liian kovaksi ja hauraaksi.
Se murtui, meni säröille.
Siihen ei voinut enää saada kaunista ääntä - vain pihinää tai rätinää.
Silloin ruokopillin tekijä musersi murtuneen ruo’on ruttuun.
Ja heitti sen kelvottomana pois. Kyllähän ruokoa riitti.
Aikanaan syntyi yksi erilainen poikalapsi,
josta profeetta Jesaja oli ennustanut:
Jesaja (42:3) kirjoitti:
Särjettyä ruokoa hän ei muserra
Kun Hyvä Paimen kovertaa meitä
valmistaen meistä sopivan työkalun käyttöönsä,
niin joistakin tulee ruokopillejä.
Kun tällainen ihminen avaa suunsa,
kuuluu niin kaunis ja puuhdas ääni.
Kuulijat ymmärtävät,
että ei tuo ruokopilli itsestään soi,
vaan Joku puhaltaa siihen.
Vaikka kaikista uskovista ei tulekaan puhujia,
niin kyllä meitä kaikkia silti kuunnellaan.
Minkälainen ääni meistä lähtee.
Mitä me oikein puhkumme ja puhisemme.
Ruokoa käytettiin myös paperia vastaavan
kirjoitusmateriaalin valmistukseen.
Jokaista meitä tarkkaillaan ja luetaan kuin avointa kirjaa.
Me voimme epätoivoisesti yrittää soida
kauniin ruokopillin tapaan.
Mutta se, mitä sydämiimme on tosiasiassa kirjoitettu, se näkyy väkisinkin.