Syntilistani on hirvittävän pitkä
ja kasvaa koko ajan.
Erityisen paljon mainintoja
on kertynyt sarakkeelle ”katkeruus”.

Kun lähimmäistä pitäisi lohduttaa,
survaisen sanan miekalla.
Kun ystävää pitäisi ymmärtää,
kiivastun.
Kun …

Jonkin sarakkeen kasvu tuossa listassa
on kyllä ehkä vähän hidastunut,
mutta se on laiha lohtu.
Sillä en voi ensimmäistäkään väärää tekoani
Jumalan edessä sovittaa.

Minut on jo tuomittu.
Tilanteeni on toivoton.
En voi auttaa itseäni.

Paavali (Room 7:24) kirjoitti:
Minä viheliäinen ihminen,
kuka pelastaa minut
tästä kuoleman ruumiista?

Kamelinkarvavaatteinen huutaja
jostain erämaasta
herättää minut mietteistäni.
Yhtäkkiä hän korottaa äänensä
osoittaen häntä lähestyvää miestä:

Johannes (1:29) kirjoitti:
Katso,
Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin!

Minä katsahdan tuohon mieheen.
Ja mitä minä näenkään.
Sehän on …

Jesaja (53:7) kirjoitti:
niinkuin karitsa,
joka teuraaksi viedään

Hän kärsii ja kärsii ja kärsii
kunnes lopulta huutaa:

Johannes (19:30) kirjoitti:
Se on täytetty

Ja sitten hän kallisti päänsä
ja antoi henkensä

Mitä oikein tapahtui?

Jesaja (53:6) kirjoitti:Herra heitti Hänen päällensä
kaikkien meidän syntivelkamme

Siis …
miinusmerkkinen velkatilini
on kokonaisuudessaan punakynällä,
Jeesuksen verellä,
pyyhitty yli.
Ja mitä minun käskettiinkään tehdä:

Katso, Jumalan Karitsa

Nostan katseeni Häneen.

Jesaja (53:8) kirjoitti:
Ahdistettuna ja tuomittuna
hänet otettiin pois

Siispä minä olen vapaa,
tuomioni on jo kärsitty
ja minua ei ikinä viedä pois.

Enää ei löydy yhtään säädöstä,
jonka perusteella minut voitaisiin tuomita.

Paavali (Kol 2:13-14) kirjoitti:
Hän antoi meille anteeksi kaikki rikokset,
ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen,
joka oli meidän vastustajamme;
sen Hän otti meidän tieltämme pois
ja naulitsi ristiin

Pelastun siis yksin armosta.
Iankaikkinen elämä on myös
Jumalan armolahja.

Ja uskokin on lahja,
jonka Jumala antaa.
Uskon kautta kaikki on mahdollista.

Minun olematon uskoni
ei tosin mahdollista mitään,
vaan usko, jonka Jeesus vaikuttaa,
kun nostan katseeni Häneen.

Paavali (Gal 2:20 kirjoitti:
Ja minä elän, en enää minä,
vaan Kristus elää minussa.
Ja minkä nyt elän lihassa,
sen minä elän Jumalan Pojan uskossa,
Hänen, joka on rakastanut minua
ja antanut itsensä minun edestäni