Johannes (10:9-18) kirjoitti:
Minä olen ovi.
Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu.
Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen.

Varas ei tule muuta kuin
varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan.
Minä olen tullut tuomaan elämän ja yltäkylläisyyden.

Minä olen se hyvä paimen.
Hyvä paimen antaa henkensä lampaiden edestä.

Mutta kun palkkalainen,
joka ei ole paimen
ja jonka omia lampaat eivät ole,
näkee suden tulevan,
hän jättää lampaat ja pakenee.
Susi saa lampaat saaliikseen
ja hajottaa lauman.
Palkkalainen pakenee,
sillä hänet on palkattu,
eikä hän välitä lampaista.

Minä olen hyvä paimen.
Minä tunnen omani,
ja minun omani tuntevat minut,
niin kuin Isä tuntee minut
ja minä tunnen Isän.

Minä annan henkeni lampaiden edestä.
Minulla on myös muita lampaita,
jotka eivät ole tästä lammastarhasta.
Niitäkin minun tulee johdattaa, ja ne kuulevat minun ääneni,
ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.

Isä rakastaa minua,
koska minä annan henkeni
ottaakseni sen takaisin.
Kukaan ei sitä minulta ota, vaan minä annan sen itse.
Minulla on valta antaa se,
ja minulla on valta ottaa se takaisin.
Tämän käskyn minä olen saanut Isältäni.

Jeesus puhui lammastarhasta eli kiviaitauksesta,
jossa on pieni kulkuaukko,
johon paimen istahti yöksi
täyttäen tuon aukon
eli tullen turvalliseksi oveksi.

Kukaan lampaista ei voinut ohittaa
paimenta eli ovea paimenta herättämättä.
Ja mikä tärkeintä ...
susi ei päässyt tarhaan paimenen ohi.
Paimen oli siis tuon tarhan ovi.

Sitten aamulla paimen eli ovi
nousi tuosta oviaukosta
ja lähti johdattamaan lampaitaan
viheriäisille niityille ja veden ääreen.
Ja lampaat seurasivat sitä.
Eli lampaat olivat koko ajan turvallisesti Oven takana.
Kun lammaslauma tuli virvoittavien vesien ääreen,
paimen pysähtyi,
ja lampaat saivat juoda ja virvoittua.

Pian saman veden ääreen tuli toisiakin lammaslaumoja.
Ja kaikki litkivät vettä.
Lampaat olivat kohta aivan sekaisin keskenään.
Mutta sitten kun tämä meidän paimenemme,
joka ensimmäiseksi tuli
laumansa kanssa veden ääreen,
päätti jatkaa laumansa kanssa matkaa,
hän päästi kutsuäänen.
Ja mitä tapahtui.
Vain hänen omat lampaansa tuosta monien laumojen lampaiden joukosta
tunnistivat juuri tuon paimenen äänen.
Ja niin koko sekamelskasta
vain tuon paimenen lauman lampaat
lähtivät liikkeelle.
Muut lampaat eivät tunnistaneet sitä ääntä
ja jäivät edelleen paikoilleen.

Sitten paimen jatkoi
ja vain oman laumansa kanssa
vihreille niityille syömään ja lepäämään.
Ja yön lähestyessä vei laumansa
taas kiviaitaukseen turvaan
ja asetttui itse istuma-asentoon täyttäen aitauksessa olevan oviaukon.

Tällaisessa laumassa Hyvän Paimenen johdatuksessa
ja turvallisen portin sisäpuolella
me saamme Jeesuksen omina olla ja vaeltaa.