Kaisla kasvaa 

 
 
Vesirajalla sijaitseva maa, jota meri jatkuvasti syleilee,
on synnyttänyt valtavan määrän kaislikkoa.
Vain kivikova kallionnyppylä on jäänyt paljaaksi.

Kaikki eivät näe ikkunastaan merenlahtea niinkuin minä.
Silti jokainen ihminen asuu saaressa,
isommalla tai pienemmällä mantereella,
jota ympäröivät valtameret.

Näin on myös hengellisesti.
Jokainen on armon valtameren ympäröimä.
Monet ovat kuulleet huhuja tämän armon meren olemassaolosta.
Harvemmat ovat sen nähneet.
Jotkut kuulevat meren kohinan, mutta eivät kohtaa sitä.
Jotkut näkevät silmillään elävää vettä,
mutta eivät ime sitä sisäänsä niin, että syntyisi uutta elämää.

Siellä, missä armon meri pääsee jatkuvasti kosketukseen
ja imeytymään sydämen maaperään ruoko kasvaa ja lisääntyy.

Ruoko on haurasta ja heikkoa.
Se huojuu tuulessa ja jäät repivät sitä kevättalvella,
mutta silti mitkään ahdistukset eivät sitä pysty hävittämään.
Se leviää yhä laajemmalle alueelle. 
 
 

Kaisla-arkku