Herra siunatkoon Sinua

 
 
HERRA 
SIUNATKOON SINUA 
JA 
VARJELKOON SINUA

Huomaamme elämässämme asioita,
jotka vakuuttavat meille,
että jossain on Jumala,
joka ihmeellisesti siunaa eri tavoilla
ja myöskin varjelee erilaisissa tilanteissa.
Tässä ensimmäisessä vaiheessa
tulee kaipaus Sen puoleen,
joka niin selvästi siunaa ja varjelee. 
 
 
HERRA 
KIRKASTAKOON KASVONSA SINULLE 
JA 
OLKOON SINULLE ARMOLLINEN

Vaikka Jumalan hyvyys vetää meitä puoleensa,
syyllisyytemme saa meidät helposti
juoksemaan Jumalaa pakoon.
Ja niin Jumala oikein huutaa peräämme.
Ja jos Aadamin lailla sitten pysähdymme,
lakkaamme juoksemasta Jumalaa pakoon,
pääsemme syvemmän siunauksen alle.
Herra on silloin siinä missä mekin.
Hänen kasvojensa kirkkaus loistaa yläpuolellamme.
Tuo kirkkaus siunaa ja lämmittää,
mutta valaisee myös syntisyytemme.
Siinä synnit paljastuvat,
mutta ne myös puhdistuvat.
Siksi nämäkin kaksi asiaa kuuluvat
saumattomasti yhteen:
Kirkastakoon kasvonsa ...
ja olkoon armollinen. 


HERRA
KÄÄNTÄKÖÖN KASVONSA SINUN PUOLEESI 
JA 
ANTAKOON SINULLE RAUHAN

Tähän kolmanteen vaiheeseen
eivät kaikki yllä.
Jeesuksen opetuslapsistakin
vain Johannes lepäsi
Jeesuksen rintaa vasten.
Johannes kuunteli levollisena
Jeesuksen sydämen lyöntejä.
Ja kun tuli tiukka paikka,
niin muut opetuslapset pyysivät
Johannesta kysymään Jeesukselta asiaa.
Heillä itsellään ei ollut tätä rohkeutta.
Ja niin Johannes veti henkeä syvään
ja käänsi kasvonsa Jeesuksen puoleen.
Ja Jeesus käänsi kasvonsa
Johanneksen puoleen ja sanoi:
kysy lapseni.

Tähän rauhaan pääsee vain siunaamalla
- ei kiroamalla.
Mutta jos Paavalin kehotuksen mukaisesti
siunaamme emmekä kiroa
niitä, jotka meitä vainoavat,
Jumalakin siunaa meitä kelvottomia,
ja varjelee.
Hän kirkastaa kasvonsa
ja on armollinen.
Ja kun syyllisyys on poissa,
voimme kohottaa katseemme,
ja mitä näemmekään.
Hän on kääntänyt kasvonsa juuri minun puoleeni.
Ja niin saan rauhan,
jonka Jeesus on meille luvannut. 
 
 

Siunatkaa älkääkä kirotko