Alussa tapahtuneen luomisen
ja sen jälkeen tapahtuneen katastrofin jälkeen
alkaa kuuden päivän pituinen jakso,
joista jokainen päivä alkaa näin:

Ja Jumala sanoi:

Näitä päiviä monet kutsuvat luomispäiviksi,
mutta tosiasiassa niissä ei juurikaan tapahdu luomista.


Ensimmäinen päivä

Jumala kutsui pimeyden keskelle Valkeuden.
Jumala ei suinkaan luonut aurinkoa tai muuta valonlähdettä,
vaan kutsui paikalle Hänet, joka on Valkeus,
ja joka on ikuisuudessakin oleva Valonlähde meille paikassa,
jossa ei aurinkoa ollenkaan tarvita.


Toinen päivä

Jumala erotti jo olemassa olevat vedet toisistaan.


Kolmas päivä

Kuiva maa, joka oli luotu jo alussa
mutta oli nyt joutunut veden peittoon tuli näkyviin.


Neljäs päivä

Jumala teki töitä auringon, kuun ja tähtien kanssa,
mutta niiden luomisesta ei puhuta. Ne oli luotu jo alussa.


Viides päivä

Kuuden päivän periodissa
ensimmäisen kerran mainitaan nyt luominen.
Tähän liittyy suuri salaisuus,
sillä Vesi on Raamatussa Elämän vertauskuva,
ja yleisin vertauskuva Pyhästä Hengestä.
Vaikka koko maailma myöhemmin hukkui,
niin vesissä eläneet olennot eivät hukkuneet.
Se, minkä Jumala loi, oli nimenomaan se Elämä,
joka näissä maan tomusta tehdyissä olennoissa oli.


Kuudes päivä

Nyt puhutaan eläinten kohdalla siitä, että ne ovat maasta tehdyt.
Toki niilläkin on henki eli ne ovat eläviä sieluja,
jolloin niissäkin on myös luomisihme niinkuin ihmisessäkin,
jonka Jumala teki/muotoili maan tomusta.
Raamattu ilmoittaa tuon maan tomusta tekemisen lisäksi,
että Jumala loi ihmisen.
Ihmisessä niinkuin muissakin elävissä olennoissa
on siis jotakin, mikä ei olekaan maan tomusta muovattua.
Jumala puhalsi ihmiseen Elämän Hengen. Ja tämä on luomisihme.
Ja juuri tuo Elämä, jonka on Jumala eläviin olentoihin on antanut,
onkin ainoa luomisihme kuuden päivän tapahtumissa.

Myös ihmissydämen maaperä voi olla kaaoksessa - autio ja tyhjä,
niin että sitä peittävä syvät vedet ja kaiken yllä on kuin pimeys.
Meidän tarvitsee saada kokea sama ihme, jonka Maa sai kokea,
kun pimeyden keskelle tuli
VALKEUS