autio ja tyhjä

... autio ja tyhjä 1 Moos
Raamatun suomennoksemme käyttämä ilmaisu autio ja tyhjä
ei välttämättä ole ollenkaan paras mahdollinen,
mutta toki tuokin suomenkielinen sanonta voi tuoda mieleen monenlaista.
Vaikkapa hyljätyn autiokylän keskellä erämaata.
Kallellaan olevien puuhökkelien rikkinäisistä
ikkunoista hulmuaa ulos repaleiset verhot.
Ovet ovat poissa saranoiltaan.
Rotatkin ovat kuolleet, ja tyhjillä kaduilla ei kuljeksi
kuin tuulen tuivertamat piikkipensasrullat.
Viiman vinguttama vanha kaivon vinssi kertoo kuitenkin,
että joskus täälläkin on ollut elämää.

Mutta katsotaanpa minkälaisen kuvauksen Raamattu itse antaa
tuolle ilmaisulle, joka on suomennettu sanoilla autio ja tyhjä.
(Jer 4:23-29) Jeremia kirjoitti:Minä katselin maata, ja katso, se oli autio ja tyhjä,
ja taivasta, eikä siinä valoa ollut.
Minä katselin vuoria,
ja katso, ne järkkyivät, ja kaikki kukkulat huojuivat.
Minä katselin, ja katso, ei ollut yhtään ihmistä,
ja kaikki taivaan linnut olivat paenneet pois.
Minä katselin, ja katso, hedelmätarha oli erämaana,
ja kaikki sen kaupungit olivat kukistuneet Herran,
hänen vihansa hehkun, edessä.
Sillä näin sanoo Herra:
Koko maa tulee autioksi,
vaikka minä en siitä peräti loppua tee.
Sentähden maa suree,
ja taivaat ylhäällä pukeutuvat mustiin,
sillä minä olen puhunut, olen päättänyt,
enkä kadu, en siitä peräydy.
Ratsu- ja jousimiesten huutoa pakenee koko kaupunki;
he menevät metsäntiheikköihin ja nousevat kallioille.
Jokainen kaupunki on hyljätty, eikä niissä kukaan asu. Jer 4:23-29
Eli tuo ilmaisu autio ja tyhjä,
kuvaa selvästi hävityksen jälkeistä kaaosta.

Raamatun ensimmäisen jakeen loppupisteessä olimme ihanassa tilanteessa.
Kaikki Aamutähdet ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat.
Kaikki metsän eläimet leikitsivät. Ne söitä ruohoa, eivätkä toisiansa.
Ei ollut pelkoa, ei kauhua.
Rauha rakkaus ja sopusointu täytti taivaat ja maan.

Mutta sitten tapahtui hyvin ikäviä asioita, joiden seurauksena
Maa tuli sellaiseksi,
jota englanninkieliset Raamatunkäännökset kuvaavat
Raamatun toisessa jakeessa muun muassa sanoin
formless/waste and void.

Näköala muuttuu aivan päinvastaiseksi,
kun siirrytään ensimmäisen jakeen loppupisteestä toisen jakeen alkuun,
jossa Maan kuvaus tuo mieleen dialogin:

- What are you looking at?
- Nothing. Just nothing.

Maan naamakuvana oli
pimeys syvyyden päällä.