Aiemmin kerroin siitä, mitä ...
Tapahtui alussa

Jumala loi taivaat
ja kaikki niiden joukot.

Kirkkain Kerubi,
täynnä viisautta ja täydellinen kauneudessa,
sopusuhtaisuuden sinetti,
enkelikunnan keskellä
kolmannessa taivaassa
Jumalan Paratiisissa käyskentelevä Valtias,
Aamuruskon Poika, ei tyytynyt osaansa.

Hän halusi Korkeimman vertaiseksi,
istuutua Jumalan rinnalle,
istuimelle, joka kuuluu
Jumalan ainosyntyiselle Pojalle.

Sen seurauksena hän menetti kirkkautensa,
ja hänestä tuli pimeyden ruhtinas.
Hänet heitettiin joukkoinensa
maan päälle.

Maa, jonka Jumala oli tehnyt asuttavaksi,
oli sekarorron ja hävityksen vallassa.
Pimeys oli syvyyden päällä.
Mutta Jumalan Henki liikkui vetten päällä.

Edessä oli kuuden päivän pituinen
työviikko, jonka aikana
Jumala oli tekevä kaiken uudeksi.

Kohta Maa olisi
kuin uudestisyntynyt.
Se olisi jälleen
kuin Jumalan puutarha.

Jokainen päivä noista kuudesta
alkaa ilmaisulla:

Ja Jumala Sanoi

Kolmas ja kuudes päivä
sisältää kaksi kertaa
tuon ilmaisun
eli noiden päivien työ
oli kaksivaiheinen.

Mutta aloitetaan
ensimmäisestä päivästä.

Tulkoon Valkeus

Ensimmäisenä päivänä
paikalle kutsuttiin Valkeus.
Kysymys ei ole auringosta
eikä kuusta eikä tähdistä.
Niiden kanssa Jumala teki töitä
vasta neljäntenä päivänä.

Tämä Valkeus on se sama Persoona,
johon tutustuimme jo
Raamatun ensimmäisen lauseen yhteydessä
eli Persoonasta,
joka alkutekstistä suomeksi käännettynä
tarkoittaa Alkua/Esikoista.
Kysymys on siis Jumalan Pojasta

Tästä kertoo
myös Johannes evankeliumissaan.

Alussa oli Sana,
ja Sana oli Jumalan tykönä,
ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan

Johannes kuvaa
evankeliuminsa Päähenkilöä
ensin Sanaksi,
mutta kohta myös Valkeudeksi.

Totinen Valkeus,
joka valistaa jokaisen ihmisen,
oli tulossa maailmaan.
Maailmassa Hän oli,
ja maailma on Hänen kauttaan saanut syntynsä,
ja maailma ei Häntä tuntenut ...

Tämän Valkeuden tieltä
pimeys joutui väistymään
ensimmäisenä päivänä.

Jumala vieläpä erotti
tuon Valkeuden, joka on hyvä,
pimeydestä.
Ne eivät voi hallita yhtäaikaa.

Entä mitä tapahtuikaan
toisena päivänä.

Tulkoon taivaanvahvuus

Toisena päivänä
Jumala erotti vedet vesistä.
Väliin tuli taivaanvahvuus.
Vesiä jäi siis taivaanvahduuden yläpuolelle.
Mutta maa
oli edelleen kokonaan veden peitossa.

Mutta se asia korjaantui
kolmantena päivänä.

Kokoontukoot vedet
...
Kasvakoon maa vihantaa

Kolmantena päivänä
Maan päällä tapahtui mullistuksia,
jotka saivat aikaan sen,
että syntyi meri ja kuiva maa,
kun vedet kokoontuivat yhteen paikkaan,
ja maa kohosi sen keskelle.

Nuo mullistukset
(esim. tulivuorenpurkaukset)
vaikuttivat myös sen,
että kasvikunta sai
ruhtinaallisen kasvupohjan.

Mutta kasvit ja muukin luomakunta
tarvitsee myös valoa.
Ja tämä asia järjestettiin neljäntenä päivänä.

Tulkoot valot

Neljäntenä päivänä
Jumala asetti
alussa luodut taivaankappaleet
paikoilleen niin,
että ne valaisevat maan
ja erottavat päivän yöstä
eli pimeyden valkeudesta.

Lisäksi ne osoittavat
aikajaksoja ja määräaikoja.

Kaikki oli valmista eläviä olentoja varten.
Niiden luominen alkoi viidentenä päivänä.

Viliskööt vedet eläviä olentoja
ja
lentäkööt linnut maan päällä,
taivaanvahvuuden alla

Vasta viidennen päivän kohdalla
puhutaan ensimmäisen kerran luomisesta:
Ja Jumala loi ...

Tähän asti ei yhtään luomistekoa mainita
kuuden päivän pituisessa jaksossa.
Sen sijaan alussa luotua
jo olemassa olevaa materiaalia
oli siiretty paikasta toiseen,
muokattu ja muovailtu.

Eläimissä on kuitenkin muutakin
kuin maan tomua oleva ruumis.
Ne ovat eläviä sieluja.
Niissä on henki,
joka ei ole materian maailmasta.

Ensimmäiseksi luotiin
vedessä elävät olennot.
Vesi on Raamatussa
Elämän vertauskuva
ja yleisin vertauskuva
Pyhästä Hengestä.

Vaikka koko maailma myöhemmin hukkui,
kun taivaan akkunat aukesivat,
ja taivaanvahvuuden yläpuolelle jääneet
vedet satoivat maan päälle,
niin vesissä eläneet olennot
eivät hukkuneet.

Eläviä olentoja tehtiin lisää
kuudentena päivänä.

Tuottakoon maa elävät olennot
...
Tehkäämme ihminen

Nyt puhutaan maan päällä liikkuvista eläimistä.
Nekin ovat maan tomusta tehdyt,
ja niilläkin on henki
eli ne ovat eläviä sieluja.

Samoin ihmisen keho
on maan tomua,
mutta ihmisessä on myös
Elämän Henki,
jonka Jumala on puhaltanut ihmiseen.

Raamattu ilmoittaa siis
tuon maan tomusta tekemisen lisäksi,
että Jumala loi ihmisen.
Ihmisessä
niinkuin muissakin elävissä olennoissa
on siis jotakin,
mikä ei olekaan maan tomusta muovattua.

Jumala puhalsi ihmiseen
Elämän Hengen.
Ja tämä on luomisihme.
Ja juuri tuo Elämä,
jonka Jumala on
eläviin olentoihin antanut,
onkin ainoa luomisihme
kuuden päivän tapahtumasarjassa.

Loppuhuipennus kuuden päivän
tapahtumasarjassa on siis
ihminen Adam,
tarkkaan ottaen kuitenkin
Aadamin kylkisiivusta tehty Vaimo.

Tästä kerrotaan tarkemmin
Raamatun peruskertomuksen
jälkeen seuraavassa
ensimmäisessä jatkokertomuksessa.