Syntiinlankeemus
Jumala oli tehnyt
sekasorron ja kaaoksen tilaan joutuneen
maan jälleen ihanaksi ja täydelliseksi.
Kuuden päivän ihmeen
loppuhuipennus oli Nainen.
Kaikki oli taas hyvin.
Paremmin ei voisi olla.
Kaksi ihmistä
- mies ja nainen -
hallitsemassa
Jumalan istuttamassa puutarhassa
tehtävänä lisääntyä ja täyttää maa.
Jumalan hyvyys ja rakkaus
ihmislasta kohtaan
näkyi kaikkialla Paratiisissa.
Kaikki oli Jumalan lahjaa
Hänen rakastamalleen ihmiselle.
Jumala halusi
ikuisen ja katkeamattoman yhteyden
Itsensä ja ihmisen välille.
Hän, jota varten kaikki on luotu,
jonka ihastuksena ihmislapset olivat,
oli jo selvästi ilmaissut:
Tahdon!
Hän, joka on Elämä,
odotti nyt Hänen ihastuksensa vastausta.
Hänessä oleva Ikuinen Elämä
oli tarjolla keskellä Paratiisia
Elämänpuun hedelmän lihassa ja veressä.
Ota tästä ja syö!
Ja Minä
ja Minussa oleva Ikuinen Elämä on sinussa.
Ihminen teki valintansa.
Söi viereisestä hyvän- ja pahantiedonpuusta.
Ihminen halusi Luciferin lailla
itse korottaa itsensä sellaiseksi kuin Jumala.
Ja samoinkuin Lucifer oli karkotettu
kolmannesta taivaasta Jumalan Paratiisista,
karkotettiin ihminen
maan päälle istutetusta Eedenin paratiisista.
Samalla hetkellä, kun tapahtui syntiinlankeemus
eli ihminen (Aadam) söi kielletyn hedelmän,
synnin tappava myrkky upposi ja imeytyi häneen.
Hänestä poistui Elämä ja kuolema tuli tilalle.
Hyvä oli vaihtunut pahaksi.
Rakkauden tilalle oli tullut pelko.
Valo oli vaihtunut pimeydeksi.
Elämä oli sammunut kuolemaksi.
Jumalan kirkkaus riisuttu alastomuudeksi.
Mutta tosi oli:
Ihminen tuli tietämään hyvän ja pahan.
Hyvä oli muistoissa,
paha todellisuutta tässä ja nyt.
Paholainen luuli saaneensa
lopullisen voiton Jumalasta,
jonka olisi surmattava
luomansa ja Rakastamansa ihminen.
Mutta kävi aivan päinvastoin.
Paholainen olikin voiton sijasta
sinetöinyt oman kohtalonsa.
Sen valta oli tuleva
lopullisesti murskatuksi.
Ja tämän tekisi Vaimon siemen,
joka tulisi surmatuksi
synnintekijöiden sijasta.
Sovitus
sekasorron ja kaaoksen tilaan joutuneen
maan jälleen ihanaksi ja täydelliseksi.
Kuuden päivän ihmeen
loppuhuipennus oli Nainen.
Kaikki oli taas hyvin.
Paremmin ei voisi olla.
Kaksi ihmistä
- mies ja nainen -
hallitsemassa
Jumalan istuttamassa puutarhassa
tehtävänä lisääntyä ja täyttää maa.
Jumalan hyvyys ja rakkaus
ihmislasta kohtaan
näkyi kaikkialla Paratiisissa.
Kaikki oli Jumalan lahjaa
Hänen rakastamalleen ihmiselle.
Jumala halusi
ikuisen ja katkeamattoman yhteyden
Itsensä ja ihmisen välille.
Hän, jota varten kaikki on luotu,
jonka ihastuksena ihmislapset olivat,
oli jo selvästi ilmaissut:
Tahdon!
Hän, joka on Elämä,
odotti nyt Hänen ihastuksensa vastausta.
Hänessä oleva Ikuinen Elämä
oli tarjolla keskellä Paratiisia
Elämänpuun hedelmän lihassa ja veressä.
Ota tästä ja syö!
Ja Minä
ja Minussa oleva Ikuinen Elämä on sinussa.
Ihminen teki valintansa.
Söi viereisestä hyvän- ja pahantiedonpuusta.
Ihminen halusi Luciferin lailla
itse korottaa itsensä sellaiseksi kuin Jumala.
Ja samoinkuin Lucifer oli karkotettu
kolmannesta taivaasta Jumalan Paratiisista,
karkotettiin ihminen
maan päälle istutetusta Eedenin paratiisista.
Samalla hetkellä, kun tapahtui syntiinlankeemus
eli ihminen (Aadam) söi kielletyn hedelmän,
synnin tappava myrkky upposi ja imeytyi häneen.
Hänestä poistui Elämä ja kuolema tuli tilalle.
he huomasivat olevansa alasti
Hyvä oli vaihtunut pahaksi.
Rakkauden tilalle oli tullut pelko.
Valo oli vaihtunut pimeydeksi.
Elämä oli sammunut kuolemaksi.
Jumalan kirkkaus riisuttu alastomuudeksi.
Mutta tosi oli:
Ihminen tuli tietämään hyvän ja pahan.
Hyvä oli muistoissa,
paha todellisuutta tässä ja nyt.
Paholainen luuli saaneensa
lopullisen voiton Jumalasta,
jonka olisi surmattava
luomansa ja Rakastamansa ihminen.
Mutta kävi aivan päinvastoin.
Paholainen olikin voiton sijasta
sinetöinyt oman kohtalonsa.
Sen valta oli tuleva
lopullisesti murskatuksi.
Ja tämän tekisi Vaimon siemen,
joka tulisi surmatuksi
synnintekijöiden sijasta.
Sovitus