Aadam

yhteensä kymmeneen jatkokertomukseen,
jotka kaikki alkavat sanalla "jatkokertomus".

Ensimmäinen jatkokertomus alkaa näin:

Mooses (Gen 2:4-7) kirjoitti:
Tämä on kertomus
taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin. 

Siihen aikaan, 

kun Herra Jumala teki maan ja taivaan,
ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä,
eikä vielä kasvanut mitään ruohoa kedolla,
koska Herra Jumala ei vielä ollut 

antanut sataa maan päälle
eikä ollut ihmistä maata viljelemässä,
vaan sumu nousi maasta 

ja kasteli koko maan pinnan. 

 

Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen
ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen,
ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. 

 

Näin syntyi
ensimmäinen ihminen, 
Ensimmäinen Aadam.

Jumala muovasi maan tomusta ihmisruumiin.
Ja tuohon ruumiiseen eli kehoon
Jumala puhalsi itsestään Elämän Hengen.
Ja niin ihmisestä tuli Elävä Sielu.

Ihminen oli tällaisena Jumalan kuva.

Mooses (Gen 1:27) kirjoitti:
Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa,
Jumalan kuvaksi hän hänet loi

Jumala tarkoittaa Valtiasta. 

Aadam oli Valtiaan kuva, 
jonka tehtäväksi annettiin vallita eläinkuntaa,
joka oli osin luotu samana päivänä kuin Aadam
ja osin jo edellisenä päivänä.
Jumala loi kunkin eläinlajin erikseen.

Edellisenä päivänä oli tapahtunut näin:

Mooses (Gen 1:21) kirjoitti:
Ja Jumala loi suuret merieläimet
ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot,
kunkin lajinsa mukaan,
ja kaikkinaiset siivekkäät linnut,
kunkin lajinsa mukaan.

Ja samana päivänä, 
jolloin Jumala loi Aadamin,
oli tapahtunut näin:

Mooses (Gen 1:25) kirjoitti:

 

Jumala teki metsäeläimet,
kunkin lajinsa mukaan,
ja karjaeläimet,
kunkin lajinsa mukaan,
ja kaikki maan matelijat,
kunkin lajinsa mukaan.

Ja sitten Jumala siis loi ihmisen,
joka oli Jumalan kuva,
ja asetti tämän valtiaaksi 
luomalleen eläinkunnalle. 

Tuo päivä ei kuitenkaan
päättynyt vielä tähän,
vaan vielä samana päivänä
Jumala teki jotain hyvin erikoista.

Sillä Aadam oli ihminen eikä eläin.
Ja Aadamin ei ollut hyvä olla yksin
- ainoa ihminen maan päällä. 

Ensimmäinen ihminen - Aadam,
oli Jumalan kuva, Valtias,
jota ei verhonnut turkki
eikä höyhenpuku
eivätkä suomut
eikä mikään tällainen
vaan jumalallinen Kirkkaus.

Jumalan kuvana Aadam oli Elävä Sielu,
jonka sisimmässä oli Elämän Henki,
ja jota ulkoisesti verhosi Kirkkaus
samoin kuin myöhemmin Moosesta,
joka oli vuorella viettänyt pitkän ajan Jumalan yhteydessä.

 Raamattu kansalle

Paavali (2 Kor 3:7) kirjoitti:
Israelin lapset eivät voineet katsoa Moosesta kasvoihin
hänen kasvojensa kirkkauden vuoksi

Tänäkin päivänä Jumalan yhteydessä elävien ihmisten
yllä on kirkkaus.

Pietari (1 Piet 4:14) kirjoitti:
kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne

Mutta ruumiimme ei tästä kirkkaudesta
enää ole osallinen,
sillä se on synnin tähden turmeltunut,
ja sen lunastus tapahtuu
vasta kuolemamme jälkeen,
kun ruumiin ylösnousemuksessa
saamme kirkastetun ylösnousemusruumiin.
Mutta Aadam ei ollut vielä langennut,
ja niin hänen ruumiinsakin
oli tuon Kirkkauden Hengen verhoama.

Aadam Jumalan kuvana oli ja eli
valtiaana ylväästi kahdella jalalla
pystyssä seisten ja kävellen,
kun taas eläimet olivat
ja ovat edelleen toisenlaisia kuin ihmiset.
Tällaisena valtiaana
Aadam antoi nimet eläimille,
joiden valtiaaksi hänet oli asetettu.

Mooses (Gen 1:2:20) kirjoitti:
Ja ihminen antoi nimet
kaikille karjaeläimille
ja taivaan linnuille
ja kaikille metsän eläimille.

Aadamin ympärillä oli valtava määrä
erilaisia eläimiä,
mutta Aadam oli silti yksin
- ainoa ihminen.

Mutta kohta tuo Jumalan kuva muuttui.
Sillä vielä samana päivänä Jumala teki jotakin,
mitä ei ollut aiemmin tehnyt.
 

Mies ja Nainen

Tämä salaisuus on suuri

Aamuruskon pojasta (Luciferista)
oli tullut pimeyden ruhtinas,
kun tämä oli halunnut tulla
Korkeimman vertaiseksi.
Tapahtuma johti sekasortoon ja kaaokseen,
josta Raamatun toinen jae kertoo.
Ja sen tähden tarvittiin
kuuden päivän ihme,
josta viimeksi kerroin.

Mikään ei olisi voinut olla
katkerampaa pimeyden ruhtinaalle
kuin kuudes päivä, jolloin Jumala sanoi:

Tehkäämme ihminen
kuvaksemme, kaltaiseksemme

Ihminen sai osakseen sen kirkkauden,
jota Aamuruskon Poika oli
itselleen tavoitellut.
Ihminen luotiin
Jumalan kuvaksi, Jumalan kaltaiseksi.

Kohdattuaan kaikki sympaattiset eläimet,
joiden valtiaaksi Aadam
oli Jumalan kuvana asetettu,
häntä vaivasi kuitenkin yksi ongelma.
Kaiken ihanuuden keskellä
Aadam koki olevansa yksin.

Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen
raskaaseen uneen,
ja kun hän nukkui,
otti Hän yhden hänen kylkiluistaan
ja täytti sen paikan lihalla.
Ja Herra Jumala rakensi
vaimon siitä kylkiluusta,
jonka Hän oli ottanut miehestä,
ja toi hänet miehen luo.

Aadam yksinään oli ensin Jumalan kuva.
Nyt tuo kuva oli muuttunut hiukan.
Jumalan kuva muodostui
kahdesta persoonasta,
jotka kuitenkin olivat
yhtä ja samaa lihaa ja luuta.

Aadam oli haltioissaan,
kun näki kaltaisensa luomuksen:
Tämä se nyt on,
luu minun luustani
ja liha minun lihastani,
yhtä minun kanssani.

Eedenissä vaelsi kaksi
rakkauden siteellä yhdistettyä
sielua,
jotka hallitsivat
kaikkea ympärillä olevaa luomakuntaa
Jumalan kuvana
alasti vailla suomuja, höyheniä tai turkkia
kuitenkin verhottuna
jumalalliseen kirkkauteen.

Vanhassa testamentissa
Sananlaskujen kirjassa
Jumalan ainosyntyistä Poikaa
nimitetään muun muassa Viisaudeksi.
Viisaus kertoo olleensa läsnä
kaikessa luomistyössä,
eikä suinkaan sivusta seuraajana
vaan varsinaisena työtä tekevänä elimenä.

Viisaus kertoo vaihe vaiheelta
maailmankaikkeuden alkutapahtumista
kaikkine mullistuksineen,
mutta päättää sen todella yllättävästi:

ihastukseni olivat ihmislapset

Luotuaan aurinkokunnan toisensa jälkeen,
Hän iloitsee
tai Hänen suoranainen ihastuksensa
äärettömän maailmankaikkeuden keskellä
on pienen pieni ihminen.

Aivan samoin kuin Aadam
Jumalan kuvana oli kokenut,
ettei hänen ole hyvä olla yksin,
aivan samoin koki myös
Jumalan ainokainen Poika,
vaikka ympärillä olivat
valtaisat enkelijoukot.

Mutta sitten ihminen luotiin
Jumalan kuvaksi.
Ihmistä Poika voisi
Rakastaa kuin Morsiantaan;
tulla yhdeksi Rakkaimpansa,
kaltaisensa kanssa.

Uuden Testamentin puolella
Paavali lainaa tätä
Vanhan Testamentin puolella
olevaa kertomusta
ja selvittää asiaa näin:

Sentähden mies
luopukoon isästänsä ja äidistänsä
ja liittyköön vaimoonsa,
ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.

Tämä salaisuus on suuri;
minä tarkoitan
Kristusta ja seurakuntaa.
Mutta myös teistä
kukin kohdaltaan
rakastakoon vaimoaan
niinkuin itseänsä;
mutta vaimo
kunnioittakoon miestänsä.

Siis Jumala loi ihmisen
Rakkautensa kohteeksi.
Ja samoin kuin
Jumala Rakastaa ihmistä,
tulee miehen Rakastaa Vaimoaan.

Vaimo luotiin siis
miehen Rakkauden kohteeksi.
Miehen ei ollut hyvä olla yksin,
vaan mies tarvitsee jonkun,
jota Rakastaa.
Tämä on ensimmäinen syy sille,
miksi Jumala loi ihmisen
- mieheksi ja naiseksi.

Mutta NAINEN
ei ole pelkästään Rakkauden kohde.
Aadam tarvitsi rinnalleen naisen
myös toisesta syystä,
joka on koko ihmiskunnan
kohtalon kysymys.

Ja se liittyy siihen,
mitä tässä kohden Raamattua
edelleen kerrotaan.
Jumala oli istuttanut Eedeniin puutarhan,
jossa oli kaksi hyvin merkityksellistä puuta.
 

• Elämän puu
  Hyvän- ja pahantiedon puu

 Syntiinlankeemus