Pimeys 

Mooses (Gen 1:2) kirjoitti:
Maa oli autio ja tyhjä,
ja pimeys oli syvyyden päällä,
ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.

ALUSSA Jumala oli luonut taivaat enkelijoukkoineen
ja sitten näiden silmien edessä maan. Eikä suinkaan autioksi.
Ja enkelit riemuitsivat nähdessään Jumalan luomisihmeet.

Ymmärtääksemme, mitä sitten tapahtui,
meidän on vielä nostettava katseemme taivaisiin,
ja aina taivasten taivaisiin, kolmanteen taivaaseen,
sinne, missä Jumala asuu.
Siellä on Jumalan puutarha, Paratiisi.

Sitä asuttavat Jumalan lisäksi
muun muassa serafit, kerubit ja enkelijoukot.
Näistä ykkösasemassa oli kerubi,
joka oli saanut nimekseen Aamuruskon Poika (Lucifer).

Aamurusko on Jumalan ainokaisen Pojan nimi.
Mutta nyt ei ole kysymys Aamuruskosta, vaan persoonasta,
jonka Aamurusko oli luonut lähimmäksi palvelijakseen.
Ja näin Jumala kertoo tuosta Aamuruskon Pojasta:

Hesekiel (28:13-15) kirjoitti:
Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit.
Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet;
karneolia, topaasia ja jaspista,
krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria,
rubiinia ja smaragdia sekä kultaa
olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa,
valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin:
Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen,
ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle;
sinä olit jumal’olento
ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä.
Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi
siitä päivästä, jona sinut luotiin,
siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys.

Tuossa viimeisessä lauseessa on käänteentekevä kunnes,
mikä johti siihen, mistä voimme lukea Raamatun toisessa jakeessa.
Aamuruskon Poika
- yleisemmin Luciferina (Valonkantajana) - tunnettu persoona
oli muuttunut pimeyden ruhtinaaksi,
ja nyt tuo pimeys oli syvyyden päällä.

Autio ja tyhjä kuvaa hävityksen jälkeistä kaaosta.
Maa joutui sekasortoiseen tilaan,
ja vaati täydellisen saneerauksen perustuksia myöten.

Salomo (San 8:29) kirjoitti:
Hän vahvisti maan perustukset

Siis minkä tähden Maa tuli hävitetyksi, sekasortoiseksi, muodottomaksi, autioksi raunioksi,
joka vaati täydellisen peruskorjauksen.

Kysymys on Aamuruskon Pojan (Luciferin) kapinasta.
Tuo kapina eli synti Jumalaa vastaan
erotti hänet Jumalan yhteydestä.

Jesaja (14:12-17) kirjoitti:
Kuinka olet taivaalta pudonnut,
sinä kointähti, aamuruskon poika!
Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja!
Sinä sanoit sydämessäsi:
’Minä nousen taivaaseen,
Jumalan tähtiä ylemmä minä korotan istuimeni
ja istun ilmestysvuorelle, kaukaiseen Pohjolaan.
Minä nousen pilvien kukkuloille,
teen itseni Korkeimman vertaiseksi.’
Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan, syvimpään kuiluun.
Jotka sinut näkevät, katsovat pitkään, tarkastelevat sinua:
”Onko tämä se mies, joka järisytti maan,
järkytti valtakunnat, teki maanpiirin erämaaksi,
hävitti sen kaupungit eikä päästänyt vankeja kotiin?”

Tuonelan syvin kuilu on nyt
tuon kauhean muodonmuutoksen kokeneen enkeliruhtinaan päämaja.
Voi kauhistus niitä enkeliparkoja, jotka asettuivat Luciferin rivistöihin,
ja ovat nyt sen vankeina toteuttaen sen tahtoa.

Lucifer ylpistyi kauneudestaan, ja niin hänen sydämensä pimentyi.
Tämän tähden hän menetti kaiken loistonsa ja kirkkautensa tullen
kauheimmaksi kaikista – pimeyden ruhtinaaksi,
joka putosi taivaasta alas maan päälle.

Mutta Raamattu - niin dramaattisesti kuin se alkoikin -
ei pääty tähän synkkyyteen.
Maata, jonka Jumala oli tehnyt asuttavaksi,
peitti sekasorto ja hävitys. Pimeys oli syvyyden päällä.
Mutta Jumalan Henki liikkui.
Ja kohta tapahtui jotakin, mikä syrjäytti pimeyden.
Kaaoksen keskelle tuli
VALKEUS