Jumala teki maan ihanaksi ja täydelliseksi.

Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli,
ja katso, se oli sangen hyvää. 1 Moos 1:31

Sitten heti Raamatun toisessa luvussa kerrotaan,
että tuon täydellisyyden keskelle
Jumala istutti paitsi Elämän puun,
myös hyvän ja pahantiedon puun,
jonka hedelmän syöminen merkitsisi kuolemaa ihmiselle.

Jumala olisi helposti voinut jättää
hyvän ja pahantiedon puun istuttamatta,
mutta ei se olisi ollut ratkaisu syntiongelmaan.
Synti oli nimittäin jo olemassa. Valhe oli jo keksitty.
Ei Jumala voinut lakaista ongelmaa maton alle.
Kissa oli nostettava pöydälle.

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.
Olennoksi, joka voi vapaasta tahdostaan rakastaa.
Mutta jolla on myös valinnan vapaus olla rakastamatta.
Ja Jumala rakasti ihmistä.
Mutta oli jo olemassa olento, joka ei rakastanut ihmistä.
Olento joka vihasi Jumalaa ja Jumalan kuvaksi luotua ihmislasta yli kaiken.

Ikuinen rakkaussuhde Jumalan ja ihmisen välillä ei olisi mahdollinen,
ilman että ihminen tekee sydämenvalinnan hyvän ja pahan välillä,
hylkää pahan ja valitsee hyvän.
Ikuinen Elämä Jumalan yhteydessä edellyttää sitä,
että ihminen luottaa Jumalaan.
Mutta ihminen ei luottanut Jumalaan, vaan uskoi valheen.
Ihminen pani kaikki likoon sen puolesta,
että käärme puhuu totta, ja Jumala valehtelee.

Ja nyt Jumalalla oli edessään ongelma,
jonka ratkaisu oli suunniteltu jo ennen maailman perustamista.
Syntiä ei voi jättää rankaisematta.

Jos se jätetään rankaisematta,
ei Jumala voi koskaan tuomita myöskään valheen isää kadotukseen.
saatana olisi ikuisesti riesanamme, jos synti jätetään käsittelemättä.

Ja niin oli jo ennen aikojen alkua päätetty Isän ja Pojan välillä,
että Poika ottaa ihmisen osan ja ottaa päälleen koko ihmiskunnan synnin,
ja kärsii ihmiskunnalle kuuluvan rangaistuksen.
Ja näin synti saa rangaistuksensa
ja Jumala voi kuitenkin pelastaa rakastamansa ihmiskunnan,
vaikka tapahtuisi syntiinlankeemus