Paavali oli saanut ilmestysten kautta tietää
monta Kristukseen kätkeytyvää salaisuutta.
Yksi näistä salaisuuksista,
jotka Jeesus paljasti vasta Paavalille,
oli seurakunnan salaisuus
ja tähän liittyvä tempauksen salaisuus,
jonka yhteydessä Paavali käyttää ilmaisuja
Viimeinen pasuuna ja Jumalan pasuuna.

Paavali (1 Tess 4:16-17) kirjoitti:
Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta
käskyhuudon,
ylienkelin äänen
ja Jumalan pasuunan
kuuluessa,

ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;

sitten meidät, jotka olemme elossa,
jotka olemme jääneet tänne,
temmataan yhdessä heidän kanssaan
pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin;

ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.

Tuo käsite Viimeinen pasuuna tarkoittaa
viimeistä, peruuttamatonta, äänimerkkiä.
Se on sotaanlähdön pasuuna.
Kun tuo Jumalan pasuuna soi,
käynnistyy tapahtumasarja,
joka johtaa suureen ahdistukseen,
jota Jeesus kuvasi käyttäen sanaa,
joka tarkoittaa lapsen synnyttämiseen liittyviä tuskia.

Matteus (24:8) kirjoitti:
Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua.
Silloin teidät annetaan vaivaan,
ja teitä tapetaan,
ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi
minun nimeni tähden.

Tuossa Jeesus puhuu yhdestä kansasta,
joka joutuu kaikkien pakanakansojen vihattavaksi.
Jeesus siis puhui synnytystuskista.
Maa on selvästi synnytystuskissaan.
Se tulee syntymään uudesti.
Ennen tuota maan uudistumista
on kuitenkin edessä vielä
Jaakobin ahdistuksen aika.
Nimenomaan Jaakob on oleva synnytystuskissa.

Jeremia (30:7-8) kirjoitti:
Voi!
Suuri on se päivä,
ei ole sen kaltaista.
Se on Jaakobille ahdistuksen aika,
mutta hän on pelastuva siitä.
Ja sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot,
minä särjen ikeen sinun kaulastasi
ja katkaisen sinun siteesi.
Eivät tee enää muukalaiset heitä palvelijoikseen,
vaan he saavat palvella Herraa, Jumalaansa,
ja Daavidia, kuningastansa,
jonka minä heille herätän.

Ennen tuota Jaakobin ahdistusta
ja siihen liittyvää vihan aikaa
tapahtuu Paavalin kuvaama
seurakunnan tempaus.
Kun Viimeinen pasuuna
eli Jumalan pasuuna
eli sotaanlähdön pasuuna soi,
tapahtuu seurakunnan tempaus.
Maan päällä on siirrytty vaiheeseen,
joka johtaa suureen ahdistukseen.

Matteus (24:16-22) kirjoitti:
silloin ne,
jotka Juudeassa ovat,
paetkoot vuorille;
joka on katolla,
älköön astuko alas noutamaan,
mitä hänen huoneessansa on,
ja joka on pellolla,
älköön palatko takaisin
noutamaan vaippaansa.
Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä!

Mutta rukoilkaa,
ettei teidän pakonne tapahtuisi
talvella eikä sapattina.
Sillä silloin on oleva suuri ahdistus,
jonka kaltaista ei ole ollut
maailman alusta hamaan tähän asti
eikä milloinkaan tule.

Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty,
ei mikään liha pelastuisi;
mutta valittujen tähden
ne päivät lyhennetään.

Seurakunnan tempauksessa Kristuksessa kuolleet
nousevat ylös haudoistaan,
ja silloin vielä elossa olevat Kristuksen omat
muuttuvat silmäräpäyksessä.
Ja sitten kaikki
- niin nuo haudoistaan ylösnousseet
kuin elossa olevatkin
Jeesuksen omat
temmataan tuuliin ja pilviin
ja viedään Isän kotiin.

Paavali (1 Kor 15:51-52) kirjoitti:
Katso,
minä sanon teille salaisuuden:
emme kaikki kuolemaan nuku,
mutta kaikki me muutumme,
yhtäkkiä, silmänräpäyksessä,
viimeisen pasuunan soidessa;
sillä pasuuna soi,
ja kuolleet nousevat katoamattomina,
ja me muutumme.

Eli ylöstemmattujen joukko on taivaassa
Jumalan valtaistuimen ympärillä,
kun olemme siinä
Ilmestyskirjan kuvaamassa tilanteessa,
jossa etsitään avaajaa sinetöidylle kirjakäärölle.
Kysymys on maan saantokirjasta.
Ja sitten Karitsa alkaa avata sinettejä.
Ja kun muutama kirjakäärön sinetti on avattu,
sinetöidään enkelien toimesta
oikein hirvittävällä kiireellä
12000 kustakin Israelin heimosta.
Ja heitä ei sitten mikään vitsaus pääse koskettamaan.
Kaikkia muita kylläkin.
Ne,
jotka eivät ota pedonmerkkiä, tapetaan.
Ja ne, jotka ottavat,
saavat surmansa Jeesuksen tullessa takaisin.

 Jumalan Kansan Raamattu

Johannes (Ilm 5:9) kirjoitti:
He veisasivat uutta virttä
ja sanoivat:

"Sinä olet arvollinen ottamaan
kirjan ja avaamaan sen sinetit,
sillä sinut on teurastettu.
Sinä olet verelläsi ostanut meidät Jumalalle
kaikista
sukukunnista,
kielistä,
kansoista
ja heimoista

Maan päällä alkava ahdistus
huipentuu Harmagedonilla.
Kaikki kukkulat ja vuoret siirtyvät sijoiltaan.
Jakautuneena ollut manner on jälleen yksi.
Tuli on puhdistanut kaiken.

Johannes (Ilm 16:16-20) kirjoitti:
Ja ne kokosivat heidät siihen paikkaan,
jonka nimi hebreaksi on Harmagedon.
Ja seitsemäs enkeli vuodatti maljansa ilmaan,
ja temppelistä, valtaistuimelta,
lähti suuri ääni, joka sanoi:

"Se on tapahtunut."

Ja tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää;
ja tuli suuri maanjäristys,
niin ankara ja suuri maanjäristys,
ettei sen vertaista ole ollut siitä asti,
kuin ihmisiä on ollut maan päällä.

Ja se suuri kaupunki meni kolmeen osaan,
ja kansojen kaupungit kukistuivat.

Ja se suuri Babylon tuli
muistetuksi Jumalan edessä,
niin että hän antoi sille
vihansa kiivauden viinimaljan.

Ja kaikki saaret pakenivat,
eikä vuoria enää ollut.

Ja sitten on alkanut
tuhat vuotta kestävä aikajakso
tämän maan päällä.
Ja tässä uudestisyntymisessä,
kun Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella,
saavat Jeesuksen opetuslapsetkin
istua 12. valtaistuimella
ja hallita 12. Israelin lasten sukukuntaa.

Matteus (19:28) kirjoitti:
Totisesti minä sanon teille:
siinä uudestisyntymisessä,
jolloin Ihmisen Poika
istuu kirkkautensa valtaistuimella,
saatte tekin,
jotka olette minua seuranneet,
istua kahdellatoista valtaistuimella
ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.

Nuo valtaistuimet ovat
taivaallisessa Jerusalemissa.
Ja sieltä käsin me muutkin Jeesuksen omat, elävät kivet,
jotka on temmattu tuuliin ja pilviin
Jeesuksen luo ennen vihan aikaa,
sitten hoitelemme meille uskotut tehtävät.

Johannes (Ilm 221:9-10) kirjoitti:
Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä,
joilla oli ne seitsemän maljaa
täynnä seitsemää viimeistä vitsausta,
ja puhui minun kanssani sanoen:

"Tule tänne,
minä näytän sinulle morsiamen,
Karitsan vaimon."
Ja hän vei minut hengessä
suurelle ja korkealle vuorelle
ja näytti minulle pyhän kaupungin,
Jerusalemin,
joka laskeutui alas taivaasta
Jumalan tyköä

Täällä maan päällä ihmiselo jatkuu.
Ihmisiä syntyy ja kuolee.
Ja jokaisella Israelin heimolla
ja kaikilla muillakin heimoilla
on edelleen kuninkaansa
täällä maan päällä
ihan niinkuin nytkin on.

Jesaja (65:19-25) kirjoitti:
Minä iloitsen Jerusalemista
ja riemuitsen kansastani;
eikä siellä enää kuulla itkun ääntä
eikä valituksen ääntä.

Ei siellä ole enää lasta,
joka eläisi vain muutaman päivän,
ei vanhusta,
joka ei täyttäisi päiviensä määrää;
sillä nuorin kuolee satavuotiaana,
ja vasta satavuotiaana
synnintekijä joutuu kiroukseen.

He rakentavat taloja ja asuvat niissä,
he istuttavat viinitarhoja
ja syövät niiden hedelmät;
he eivät rakenna muitten asua,
eivät istuta muitten syödä;
sillä niinkuin puitten päivät ovat,
niin ovat elinpäivät minun kansassani.
Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn.

He eivät tee työtä turhaan
eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi,
sillä he ovat Herran siunattujen siemen,
ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä.

Ennenkuin he huutavat,
minä vastaan,
heidän vielä puhuessaan minä kuulen.

Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella,
ja leijona syö rehua niinkuin raavas,
ja käärmeen ruokana on maan tomu;
ei missään minun pyhällä vuorellani
tehdä pahaa eikä vahinkoa,
sanoo Herra.

Tuhannen vuoden kuluttua
paholainen päästetään villitsemään
maan päällä asuvia kansoja.
Ja omiensa kanssa se sitten
nousee taivaan avaruuksiin
hyökäten tuota taivaassa olevaa
Jumalan kaupunkia vastaan.
Mutta tuli taivaasta kuluttaa heidät.

Ja sitten on viimeisen tuomion aika.
Kaikki ihmiset ovat
Valkean valtaistuimen edessä.
Ja (hengellisesti) kuolleet tuomitaan.

Sillä välin
tämä maailmankaikkeus on kadonnut.
Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan.
Ja tuo taivaallinen Jerusalem
laskeutuu tuon uuden maan päälle.
Jumalan maja on ihmisten keskellä.

Kaikilla ihmisillä on vapaa pääsy tuohon
maan päälle laskeutuneeseen Jerusalemiin.
Siis niillä,
jotka eivät päätyneet paikkaan,
joka oli valmistettu
perkeleelle ja sen enkeleille.